Koitus

Duits
Uitspraak
  • IPA: /'koːitʊs/
Woordafbreking
  • Ko·i·tus

Zelfstandig naamwoord

Koitus m

  1. coïtus
  1. «Ein Koitus zwischen Frau und Mann kann zur Schwangerschaft führen.»
    Coïtus tussen een vrouw en een man kan tot zwangerschap leiden.
Verbuiging
enkelvoud meervoud
nominatief der Koitusdie Koitus, die Koitusse
genitief des Koitusder Koitus, der Koitusse
datief dem Koitusden Koitus, den Koitussen
accusatief den Koitusdie Koitus, die Koitusse
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.