ikä

See also: ika, ĩka, and -ika

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *ikä, from Proto-Finno-Ugric *ikä, from Proto-Uralic *jikä, *ikä. Cognates include Estonian iga and Hungarian év.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈikæ/, [ˈikæ]
  • Hyphenation: i‧kä

Noun

ikä

  1. age
  2. life
  3. lifetime

Declension
Inflection of ikä (Kotus type 10/koira, k- gradation)
nominative ikä iät
genitive iän ikien
partitive ikää ikiä
illative ikään ikiin
singular plural
nominative ikä iät
accusative nom. ikä iät
gen. iän
genitive iän ikien
ikäinrare
partitive ikää ikiä
inessive iässä i’issä
elative iästä i’istä
illative ikään ikiin
adessive iällä i’illä
ablative iältä i’iltä
allative iälle i’ille
essive ikänä ikinä
translative iäksi i’iksi
instructive — i’in
abessive iättä i’ittä
comitative — ikineen

Also inflects in the rare -ti case similar to abessive: iäti.

Synonyms

Derived terms

Compounds
compounds

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *ikä, from Proto-Finno-Ugric *ikä, which is from Proto-Uralic *jikä (*ikä).

Noun

ikä (genitive ikän, partitive ikkää)

  1. age

Declension
Inflection of ikä
singular plural
nominative ikä ikät
genitive ikän ikkiin
partitive ikkää ikkiiä
illative ikkää ikkii
inessive ikääz ikiiz
elative ikäst ikist
allative ikälle ikille
adessive ikääl ikiil
ablative ikält ikilt
translative ikäks ikiks
essive ikkään ikkiin

Karelian

Alternative forms

Etymology

From Proto-Finnic *ikä, from Proto-Finno-Ugric *ikä, which is from Proto-Uralic *jikä (*ikä).

Noun

ikä (genitive [please provide], partitive [please provide])

  1. age
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.