aikakausi

Finnish

Etymology

aika + kausi

Noun

aikakausi

  1. age, era, epoch

Declension

Inflection of aikakausi (Kotus type 27/käsi, t-d gradation)
nominative aikakausi aikakaudet
genitive aikakauden aikakausien
partitive aikakautta aikakausia
illative aikakauteen aikakausiin
singular plural
nominative aikakausi aikakaudet
accusative nom. aikakausi aikakaudet
gen. aikakauden
genitive aikakauden aikakausien
aikakauttenrare
partitive aikakautta aikakausia
inessive aikakaudessa aikakausissa
elative aikakaudesta aikakausista
illative aikakauteen aikakausiin
adessive aikakaudella aikakausilla
ablative aikakaudelta aikakausilta
allative aikakaudelle aikakausille
essive aikakautena aikakausina
translative aikakaudeksi aikakausiksi
instructive aikakausin
abessive aikakaudetta aikakausitta
comitative aikakausineen

Derived terms

Compounds

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.