ranskankielinen

Finnois

Étymologie

De ranskan (génitif de ranska, « français »), kieli (« langue ») et -inen. Dérivé de la locution nominale ranskan kieli.

Adjectif

ranskankielinen \ˈrɑns.kɑŋ.ˌkie.li.nen\

  1. Francophone, en français, en langue française.

Nom commun

ranskankielinen \ˈrɑns.kɑŋ.ˌkie.li.nen\

  1. Francophone.
Cas Singulier Pluriel
Nominatif ranskankielinen ranskankieliset
Génitif ranskankielisen ranskankielisten
ranskankielisien
Partitif ranskankielistä ranskankielisiä
Accusatif ranskankielinen [1]
ranskankielisen [2]
ranskankieliset
Inessif ranskankielisessä ranskankielisissä
Illatif ranskankieliseen ranskankielisiin
Élatif ranskankielisestä ranskankielisistä
Adessif ranskankielisellä ranskankielisillä
Allatif ranskankieliselle ranskankielisille
Ablatif ranskankieliseltä ranskankielisiltä
Essif ranskankielisenä ranskankielisinä
Translatif ranskankieliseksi ranskankielisiksi
Abessif ranskankielisettä ranskankielisittä
Instructif ranskankielisin
Comitatif ranskankielisine [3]
Distributif ranskankielisittäin
Prolatif ranskankielisitse
Cet article est issu de Wiktionary. Le texte est sous licence Creative Commons - Attribution - Sharealike. Des conditions supplémentaires peuvent s'appliquer aux fichiers multimédias.