soitin

Finnish

Etymology

soittaa + -in

Pronunciation

  • Hyphenation: soi‧tin
  • Rhymes: -oitin
  • IPA(key): [ˈsoitin]

Noun

soitin

  1. musical instrument
  2. player (any device that repeats recorded sound).
    dvd-soitin
    DVD player

Declension

Inflection of soitin (Kotus type 33/kytkin, tt-t gradation)
nominative soitin soittimet
genitive soittimen soittimien
soitinten
partitive soitinta soittimia
illative soittimeen soittimiin
singular plural
nominative soitin soittimet
accusative nom. soitin soittimet
gen. soittimen
genitive soittimen soittimien
soitinten
partitive soitinta soittimia
inessive soittimessa soittimissa
elative soittimesta soittimista
illative soittimeen soittimiin
adessive soittimella soittimilla
ablative soittimelta soittimilta
allative soittimelle soittimille
essive soittimena soittimina
translative soittimeksi soittimiksi
instructive soittimin
abessive soittimetta soittimitta
comitative soittimineen

Derived terms

Compounds

Verb

soitin

  1. First-person singular indicative past form of soittaa.

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.