kielisoitin

Finnish

(index ki)

Etymology

Compound of kieli (“string”) +‎ soitin (“instrument”).

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈkieliˌsoitin/
  • Hyphenation: kie‧li‧soi‧tin

Noun

kielisoitin

  1. stringed instrument

Declension
Inflection of kielisoitin (Kotus type 33/kytkin, tt-t gradation)
nominative kielisoitin kielisoittimet
genitive kielisoittimen kielisoittimien
kielisoitinten
partitive kielisoitinta kielisoittimia
illative kielisoittimeen kielisoittimiin
singular plural
nominative kielisoitin kielisoittimet
accusative nom. kielisoitin kielisoittimet
gen. kielisoittimen
genitive kielisoittimen kielisoittimien
kielisoitinten
partitive kielisoitinta kielisoittimia
inessive kielisoittimessa kielisoittimissa
elative kielisoittimesta kielisoittimista
illative kielisoittimeen kielisoittimiin
adessive kielisoittimella kielisoittimilla
ablative kielisoittimelta kielisoittimilta
allative kielisoittimelle kielisoittimille
essive kielisoittimena kielisoittimina
translative kielisoittimeksi kielisoittimiksi
instructive — kielisoittimin
abessive kielisoittimetta kielisoittimitta
comitative — kielisoittimineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.