penger

English

Adjective

penger

  1. comparative form of peng: more peng

Finnish

Alternative forms

Etymology

Compare penkki.

Noun

penger

  1. embankment
  2. bank
  3. terrace

Declension
Declension of penger (type askel)
singular plural
nominative penger
penkere		 penkeret
penkereet
genitive penkeren
penkereen		 penkerien
pengerten
penkereiden
penkereitten
partitive pengertä
penkerettä		 penkeriä
penkereitä
accusative penger
penkeren
penkereen		 penkeret
inessive penkeressä
penkereessä		 penkerissä
penkereissä
elative penkerestä
penkereestä		 penkeristä
penkereistä
illative penkereen
penkereeseen		 penkeriin
penkereisiin
adessive penkerellä
penkereellä		 penkerillä
penkereillä
ablative penkereltä
penkereeltä		 penkeriltä
penkereiltä
allative penkerelle
penkereelle		 penkerille
penkereille
essive penkerenä
penkereenä		 penkerinä
penkereinä
translative penkereksi
penkereeksi		 penkeriksi
penkereiksi
instructive – penkerin
penkerein
abessive penkerettä
penkereettä		 penkerittä
penkereittä
comitative – penkerineen
penkereineen

Derived terms

Compounds

Norwegian Bokmål

Etymology

Plural form of penge. From Old Norse pen(in)gar, plural form of pen(in)gr. Doublet of penning.

Pronunciation
  • IPA(key): /peŋːer/, [²pʰɛŋːəɾ]

Noun

penger pl (definite plural pengene)

  1. money
    Har du nok penger til dette maleriet?
    Do you have enough money for this painting?
  2. plural of penge (“coin”)

Synonyms

Derived terms

See also

References

“penger” in The Bokmål Dictionary.

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.