omatunto

Finnish

(index om)

Etymology

oma (“own”) +‎ tunto (“feeling”). Coined by Mikael Agricola.

Pronunciation
  • Hyphenation: o‧ma‧tun‧to

Noun

omatunto

  1. conscience
    Hänellä on huono omatunto siitä, mitä hän teki.
    S/he feels bad about what s/he did. (lit. "S/he has a bad conscience for what s/he did")

Declension
Declension of omatunto (type nuoripari)
singular plural
nominative omatunto omattunnot
genitive omantunnon omientuntojen
omaintuntojen1
partitive omaatuntoa omiatuntoja
accusative omatunto
omantunnon		 omattunnot
inessive omassatunnossa omissatunnoissa
elative omastatunnosta omistatunnoista
illative omaantuntoon omiintuntoihin
adessive omallatunnolla omillatunnoilla
ablative omaltatunnolta omiltatunnoilta
allative omalletunnolle omilletunnoille
essive omanatuntona ominatuntoina
translative omaksitunnoksi omiksitunnoiksi
instructive – omintunnoin
abessive omattatunnotta omittatunnoitta
comitative – ominetuntoineen
1) Rare.   

Compounds
  • omantunnonarka
  • omantunnonarkuus
  • omantunnonasia
  • omantunnonkysymys
  • omantunnonsyy
  • omantunnontuska
  • omantunnonvaiva
  • omantunnonvapaus
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.