kauppahinta

Finnish

Etymology

kauppa (“deal”) +‎ hinta (“price”)

Noun

kauppahinta

  1. The final price at which a deal is concluded; used normally of items such as property for which the price is negotiated individually.

Declension
Inflection of kauppahinta (Kotus type 9/kala, nt-nn gradation)
nominative kauppahinta kauppahinnat
genitive kauppahinnan kauppahintojen
partitive kauppahintaa kauppahintoja
illative kauppahintaan kauppahintoihin
singular plural
nominative kauppahinta kauppahinnat
accusative nom. kauppahinta kauppahinnat
gen. kauppahinnan
genitive kauppahinnan kauppahintojen
kauppahintainrare
partitive kauppahintaa kauppahintoja
inessive kauppahinnassa kauppahinnoissa
elative kauppahinnasta kauppahinnoista
illative kauppahintaan kauppahintoihin
adessive kauppahinnalla kauppahinnoilla
ablative kauppahinnalta kauppahinnoilta
allative kauppahinnalle kauppahinnoille
essive kauppahintana kauppahintoina
translative kauppahinnaksi kauppahinnoiksi
instructive — kauppahinnoin
abessive kauppahinnatta kauppahinnoitta
comitative — kauppahintoineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.