kaksinkamppailu

Finnish

Etymology

kaksin +‎ kamppailu

Noun

kaksinkamppailu

  1. A duel (struggle between two contending parties).

Declension
Inflection of kaksinkamppailu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative kaksinkamppailu kaksinkamppailut
genitive kaksinkamppailun kaksinkamppailujen
kaksinkamppailuiden
kaksinkamppailuitten
partitive kaksinkamppailua kaksinkamppailuja
kaksinkamppailuita
illative kaksinkamppailuun kaksinkamppailuihin
singular plural
nominative kaksinkamppailu kaksinkamppailut
accusative nom. kaksinkamppailu kaksinkamppailut
gen. kaksinkamppailun
genitive kaksinkamppailun kaksinkamppailujen
kaksinkamppailuiden
kaksinkamppailuitten
partitive kaksinkamppailua kaksinkamppailuja
kaksinkamppailuita
inessive kaksinkamppailussa kaksinkamppailuissa
elative kaksinkamppailusta kaksinkamppailuista
illative kaksinkamppailuun kaksinkamppailuihin
adessive kaksinkamppailulla kaksinkamppailuilla
ablative kaksinkamppailulta kaksinkamppailuilta
allative kaksinkamppailulle kaksinkamppailuille
essive kaksinkamppailuna kaksinkamppailuina
translative kaksinkamppailuksi kaksinkamppailuiksi
instructive — kaksinkamppailuin
abessive kaksinkamppailutta kaksinkamppailuitta
comitative — kaksinkamppailuineen

See also
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.