kaksintaistelu

Finnish

(index ka)

Etymology

Compound of kaksin (“dual”) +‎ taistelu (“battle”).

Pronunciation
  • Hyphenation: kak‧sin‧tais‧te‧lu
  • Rhymes: -elu
  • IPA(key): [ˈkɑksinˌt̪ɑiste̞lu]

Noun

kaksintaistelu

  1. duel (combat between two)

Declension
Inflection of kaksintaistelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative kaksintaistelu kaksintaistelut
genitive kaksintaistelun kaksintaistelujen
kaksintaisteluiden
kaksintaisteluitten
partitive kaksintaistelua kaksintaisteluja
kaksintaisteluita
illative kaksintaisteluun kaksintaisteluihin
singular plural
nominative kaksintaistelu kaksintaistelut
accusative nom. kaksintaistelu kaksintaistelut
gen. kaksintaistelun
genitive kaksintaistelun kaksintaistelujen
kaksintaisteluiden
kaksintaisteluitten
partitive kaksintaistelua kaksintaisteluja
kaksintaisteluita
inessive kaksintaistelussa kaksintaisteluissa
elative kaksintaistelusta kaksintaisteluista
illative kaksintaisteluun kaksintaisteluihin
adessive kaksintaistelulla kaksintaisteluilla
ablative kaksintaistelulta kaksintaisteluilta
allative kaksintaistelulle kaksintaisteluille
essive kaksintaisteluna kaksintaisteluina
translative kaksintaisteluksi kaksintaisteluiksi
instructive — kaksintaisteluin
abessive kaksintaistelutta kaksintaisteluitta
comitative — kaksintaisteluineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.