emä

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *emä, from Proto-Uralic *emä. Cognates include Estonian ema, Northern Sami eapmi (“pistil”), and Nganasan немы (ńemy).

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈemæ/, [ˈe̞mæ]

Noun

emä

  1. (archaic) mother
  2. mother of an animal, dam
  3. (archaic) womb.

Declension
Inflection of emä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative emä emät
genitive emän emien
partitive emää emiä
illative emään emiin
singular plural
nominative emä emät
accusative nom. emä emät
gen. emän
genitive emän emien
emäinrare
partitive emää emiä
inessive emässä emissä
elative emästä emistä
illative emään emiin
adessive emällä emillä
ablative emältä emiltä
allative emälle emille
essive emänä eminä
translative emäksi emiksi
instructive — emin
abessive emättä emittä
comitative — emineen

Synonyms

Derived terms
Derived terms

See also

Karelian

Noun

emä

  1. mother

Votic

Etymology

From Proto-Finnic *emä, from Proto-Uralic *emä.

Noun

emä (genitive emä, partitive emää)

  1. mother

Inflection
Declension of emä
singular plural
nominative emä emäd
genitive emä emije
partitive emää emiit
illative emäse emiise
inessive emäz emiz
elative emäss emiss
allative emäle emile
adessive emäll emill
ablative emält emilt
translative emässi emissi
essive emänä emiinä
comitative emäkä emiika
terminative emälessa emilessa

References
  • "emä" in Vadja keele sõnaraamat
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.