emätin

Finnish

(index em)

Etymology

Derived from emä (in the archaic sense “uterus”).

Noun

emätin

  1. (anatomy) vagina

Declension
Inflection of emätin (Kotus type 33/kytkin, tt-t gradation)
nominative emätin emättimet
genitive emättimen emättimien
emätinten
partitive emätintä emättimiä
illative emättimeen emättimiin
singular plural
nominative emätin emättimet
accusative nom. emätin emättimet
gen. emättimen
genitive emättimen emättimien
emätinten
partitive emätintä emättimiä
inessive emättimessä emättimissä
elative emättimestä emättimistä
illative emättimeen emättimiin
adessive emättimellä emättimillä
ablative emättimeltä emättimiltä
allative emättimelle emättimille
essive emättimenä emättiminä
translative emättimeksi emättimiksi
instructive — emättimin
abessive emättimettä emättimittä
comitative — emättimineen

Synonyms

Compounds

See also

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.