Veli

See also: veli, veļi, and vēli

Finnish

Etymology

From veli (“brother”), but with a different declension.

Pronunciation
  • IPA(key): [ˈʋeli]
  • Rhymes: -eli
  • Hyphenation: Ve‧li

Proper noun

Veli

  1. A male given name.
    • 1992 Inkeri Kilpinen, Miehelläni on toinen nainen, Kirjayhtymä, →ISBN, pages 79-80:
      Velikulta kahmaisi meidät kainaloihinsa ja niin mentiin. Minun on aina ollut vaikea mieltää hänen nimekseen Veli, koska ainoa Veli, jonka ennestään tunsin, on ohut ja vaalea kuin kaisla. ( - - - ) Hänellä on usein hauska juttu huulillaan; siitä lempinimi Velikulta.
    • 2006 Anja Lampela, Älä koske ope, Myllylahti Oy Suomussalmi, →ISBN, page 63:
      ―No, mun nimi on Viivi, ja mulla on pikkuveli, jonka nimi on Veli. Toisin sanoen vanhemmillani on rajattomasti mielikuvitusta.

Usage notes
  • Common first part of 20th century conjoined names like Veli-Matti and Veli-Pekka.

Declension
Inflection of Veli (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative Veli Velit
genitive Velin Velien
partitive Veliä Velejä
illative Veliin Veleihin
singular plural
nominative Veli Velit
accusative nom. Veli Velit
gen. Velin
genitive Velin Velien
partitive Veliä Velejä
inessive Velissä Veleissä
elative Velistä Veleistä
illative Veliin Veleihin
adessive Velillä Veleillä
ablative Veliltä Veleiltä
allative Velille Veleille
essive Velinä Veleinä
translative Veliksi Veleiksi
instructive — Velein
abessive Velittä Veleittä
comitative — Veleineen

See also

Anagrams

Turkish

Proper noun

Veli

  1. A male given name
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.