Veikko

See also: veikko

Finnish

Etymology

19th century creation from veikko (“brother”), partly as a translation of the Swedish Bror.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈʋeikːo/
  • Hyphenation: Veik‧ko

Proper noun

Veikko

  1. A male given name.
    • 2008, Hannu Kivi, Vuosia hopeakylkisten kalastuksessa, BoD - Books on Demand →ISBN, page 213
      Susan muisteli erään naisen vierailua suomalaisten veneessä: "Pojat alkoivat esitellä itsekukin vuorollaan ja ensimmäinen sanoi: 'Minä olen Martti'. Seuraava sanoi: 'Minä olen Veikko.' Seuraava myös: 'Minä olen Veikko.' Tuli vielä kolmaskin: 'Veikko myös.' Neljäs vähän niinkuin vähätellen: 'Veikko on minunkin nimeni.' Nainen ihmetteli: 'Onko Veikko-nimi niin suosittu, että neljä viidestä on Veikko ja vain yksi joku muu?' Siihen vastasivat kaikki yhdessä, että ei se ole suosittu nimi ollenkaan." Paikan päällä oli ollut Hautakosken Veikko, Niirasen Veikko, Susanin isä, Veikko Kassinen. Yhden Veikon sukunimi on jo unohtunut.

Usage notes
  • Often given to a second son.
  • The most common first name of men born in Finland in the 1920s.

Declension
Inflection of Veikko (Kotus type 1/valo, kk-k gradation)
nominative Veikko Veikot
genitive Veikon Veikkojen
partitive Veikkoa Veikkoja
illative Veikkoon Veikkoihin
singular plural
nominative Veikko Veikot
accusative nom. Veikko Veikot
gen. Veikon
genitive Veikon Veikkojen
partitive Veikkoa Veikkoja
inessive Veikossa Veikoissa
elative Veikosta Veikoista
illative Veikkoon Veikkoihin
adessive Veikolla Veikoilla
ablative Veikolta Veikoilta
allative Veikolle Veikoille
essive Veikkona Veikkoina
translative Veikoksi Veikoiksi
instructive — Veikoin
abessive Veikotta Veikoitta
comitative — Veikkoineen

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.