ylin

Finnish

Etymology

The superlative form of ylä-.

Pronunciation
  • Hyphenation: y‧lin

Adjective

ylin

  1. highest, uppermost, top (physically)
  2. supreme, highest (socially)
  3. maximum, ceiling, top
    • ylin hinta = maximum/ceiling/top price

Declension
Inflection of ylin (Kotus type 36/sisin, mp-mm gradation)
nominative ylin ylimmät
genitive ylimmän ylimpien
ylinten
partitive ylintä ylimpiä
illative ylimpään ylimpiin
singular plural
nominative ylin ylimmät
accusative nom. ylin ylimmät
gen. ylimmän
genitive ylimmän ylimpien
ylinten
ylimpäinrare
partitive ylintä ylimpiä
inessive ylimmässä ylimmissä
elative ylimmästä ylimmistä
illative ylimpään ylimpiin
adessive ylimmällä ylimmillä
ablative ylimmältä ylimmiltä
allative ylimmälle ylimmille
essive ylimpänä ylimpinä
translative ylimmäksi ylimmiksi
instructive — ylimmin
abessive ylimmättä ylimmittä
comitative — ylimpine

Synonyms
  • (highest, uppermost, top; supreme, highest) ylimmäinen

Antonyms

Derived terms

See also
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.