ylimmäinen

Finnish

Etymology

ylin +‎ -inen

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈylimːæi̯nen/, [ˈylimˌmæi̯ne̞n]
  • Hyphenation: y‧lim‧mäi‧nen

Adjective

ylimmäinen (superlative)

  1. (physically) highest, uppermost, top; (socially) supreme, highest.

Declension
Inflection of ylimmäinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative ylimmäinen ylimmäiset
genitive ylimmäisen ylimmäisten
ylimmäisien
partitive ylimmäistä ylimmäisiä
illative ylimmäiseen ylimmäisiin
singular plural
nominative ylimmäinen ylimmäiset
accusative nom. ylimmäinen ylimmäiset
gen. ylimmäisen
genitive ylimmäisen ylimmäisten
ylimmäisien
partitive ylimmäistä ylimmäisiä
inessive ylimmäisessä ylimmäisissä
elative ylimmäisestä ylimmäisistä
illative ylimmäiseen ylimmäisiin
adessive ylimmäisellä ylimmäisillä
ablative ylimmäiseltä ylimmäisiltä
allative ylimmäiselle ylimmäisille
essive ylimmäisenä ylimmäisinä
translative ylimmäiseksi ylimmäisiksi
instructive — ylimmäisin
abessive ylimmäisettä ylimmäisittä
comitative — ylimmäisine

Synonyms

Antonyms

See also
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.