yksinvalta

Finnish

Etymology

yksin + valta

Noun

yksinvalta

  1. autocracy

Declension

Inflection of yksinvalta (Kotus type 9/kala, lt-ll gradation)
nominative yksinvalta yksinvallat
genitive yksinvallan yksinvaltojen
partitive yksinvaltaa yksinvaltoja
illative yksinvaltaan yksinvaltoihin
singular plural
nominative yksinvalta yksinvallat
accusative nom. yksinvalta yksinvallat
gen. yksinvallan
genitive yksinvallan yksinvaltojen
yksinvaltainrare
partitive yksinvaltaa yksinvaltoja
inessive yksinvallassa yksinvalloissa
elative yksinvallasta yksinvalloista
illative yksinvaltaan yksinvaltoihin
adessive yksinvallalla yksinvalloilla
ablative yksinvallalta yksinvalloilta
allative yksinvallalle yksinvalloille
essive yksinvaltana yksinvaltoina
translative yksinvallaksi yksinvalloiksi
instructive yksinvalloin
abessive yksinvallatta yksinvalloitta
comitative yksinvaltoineen

Synonyms

Derived terms

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.