yksinhuoltaja

Finnish

Etymology

yksin (alone) + huoltaja (caretaker, provider)

Pronunciation

  • Hyphenation: yk‧sin‧huol‧ta‧ja

Noun

yksinhuoltaja

  1. single parent, sole provider (person with offspring but without a spouse)

Declension

Inflection of yksinhuoltaja (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative yksinhuoltaja yksinhuoltajat
genitive yksinhuoltajan yksinhuoltajien
partitive yksinhuoltajaa yksinhuoltajia
illative yksinhuoltajaan yksinhuoltajiin
singular plural
nominative yksinhuoltaja yksinhuoltajat
accusative nom. yksinhuoltaja yksinhuoltajat
gen. yksinhuoltajan
genitive yksinhuoltajan yksinhuoltajien
yksinhuoltajainrare
partitive yksinhuoltajaa yksinhuoltajia
inessive yksinhuoltajassa yksinhuoltajissa
elative yksinhuoltajasta yksinhuoltajista
illative yksinhuoltajaan yksinhuoltajiin
adessive yksinhuoltajalla yksinhuoltajilla
ablative yksinhuoltajalta yksinhuoltajilta
allative yksinhuoltajalle yksinhuoltajille
essive yksinhuoltajana yksinhuoltajina
translative yksinhuoltajaksi yksinhuoltajiksi
instructive yksinhuoltajin
abessive yksinhuoltajatta yksinhuoltajitta
comitative yksinhuoltajineen

Derived terms

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.