yksinhuoltajuus

Finnish

Etymology

yksin (“sole, lone”) +‎ huoltajuus (“custody”)

Noun

yksinhuoltajuus

  1. sole custody (arrangement whereby only one parent has physical and legal custody of a child)

Declension
Inflection of yksinhuoltajuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative yksinhuoltajuus yksinhuoltajuudet
genitive yksinhuoltajuuden yksinhuoltajuuksien
partitive yksinhuoltajuutta yksinhuoltajuuksia
illative yksinhuoltajuuteen yksinhuoltajuuksiin
singular plural
nominative yksinhuoltajuus yksinhuoltajuudet
accusative nom. yksinhuoltajuus yksinhuoltajuudet
gen. yksinhuoltajuuden
genitive yksinhuoltajuuden yksinhuoltajuuksien
partitive yksinhuoltajuutta yksinhuoltajuuksia
inessive yksinhuoltajuudessa yksinhuoltajuuksissa
elative yksinhuoltajuudesta yksinhuoltajuuksista
illative yksinhuoltajuuteen yksinhuoltajuuksiin
adessive yksinhuoltajuudella yksinhuoltajuuksilla
ablative yksinhuoltajuudelta yksinhuoltajuuksilta
allative yksinhuoltajuudelle yksinhuoltajuuksille
essive yksinhuoltajuutena yksinhuoltajuuksina
translative yksinhuoltajuudeksi yksinhuoltajuuksiksi
instructive — yksinhuoltajuuksin
abessive yksinhuoltajuudetta yksinhuoltajuuksitta
comitative — yksinhuoltajuuksineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.