voimavara

Finnish

Etymology

voima (“strength”) +‎ vara (“reserve”)

Noun

voimavara

  1. A resource.

Declension
Inflection of voimavara (Kotus type 9/kala, no gradation)
nominative voimavara voimavarat
genitive voimavaran voimavarojen
partitive voimavaraa voimavaroja
illative voimavaraan voimavaroihin
singular plural
nominative voimavara voimavarat
accusative nom. voimavara voimavarat
gen. voimavaran
genitive voimavaran voimavarojen
voimavarainrare
partitive voimavaraa voimavaroja
inessive voimavarassa voimavaroissa
elative voimavarasta voimavaroista
illative voimavaraan voimavaroihin
adessive voimavaralla voimavaroilla
ablative voimavaralta voimavaroilta
allative voimavaralle voimavaroille
essive voimavarana voimavaroina
translative voimavaraksi voimavaroiksi
instructive — voimavaroin
abessive voimavaratta voimavaroitta
comitative — voimavaroineen

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.