vanhapoika

Finnish

Etymology

vanha (“old”) +‎ poika (“boy”)

Noun

vanhapoika

  1. A bachelor who is clearly past normal marrying age.

Declension
Declension of vanhapoika (type nuoripari)
singular plural
nominative vanhapoika vanhatpojat
genitive vanhanpojan vanhojenpoikien
vanhainpoikain1
partitive vanhaapoikaa vanhojapoikia
accusative vanhapoika
vanhanpojan		 vanhatpojat
inessive vanhassapojassa vanhoissapojissa
elative vanhastapojasta vanhoistapojista
illative vanhaanpoikaan vanhoihinpoikiin
adessive vanhallapojalla vanhoillapojilla
ablative vanhaltapojalta vanhoiltapojilta
allative vanhallepojalle vanhoillepojille
essive vanhanapoikana vanhoinapoikina
translative vanhaksipojaksi vanhoiksipojiksi
instructive – vanhoinpojin
abessive vanhattapojatta vanhoittapojitta
comitative – vanhoinepoikineen
1) Rare.   
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.