vaino

See also: Vaino, Väino, and Väinö

Finnish

Etymology

From a Slavic language, compare Russian война (vojna, “war”). Cognate with Estonian vaen.

Pronunciation
  • Hyphenation: vai‧no
  • Rhymes: -ɑino
  • IPA(key): [ˈʋɑino̞]

Noun

vaino

  1. persecution

Declension
Inflection of vaino (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative vaino vainot
genitive vainon vainojen
partitive vainoa vainoja
illative vainoon vainoihin
singular plural
nominative vaino vainot
accusative nom. vaino vainot
gen. vainon
genitive vainon vainojen
partitive vainoa vainoja
inessive vainossa vainoissa
elative vainosta vainoista
illative vainoon vainoihin
adessive vainolla vainoilla
ablative vainolta vainoilta
allative vainolle vainoille
essive vainona vainoina
translative vainoksi vainoiksi
instructive — vainoin
abessive vainotta vainoitta
comitative — vainoineen

Derived terms

Anagrams

Latvian

Verb

vaino

  1. 2nd person singular present indicative form of vainot
  2. 3rd person singular present indicative form of vainot
  3. 3rd person plural present indicative form of vainot
  4. 2nd person singular imperative form of vainot
  5. (with the particle lai) 3rd person singular imperative form of vainot
  6. (with the particle lai) 3rd person plural imperative form of vainot
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.