tunnuste

Finnish

Etymology

tunnustaa +‎ -e

Noun

tunnuste

  1. bill of acceptance

Declension
Inflection of tunnuste (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative tunnuste tunnusteet
genitive tunnusteen tunnusteiden
tunnusteitten
partitive tunnustetta tunnusteita
illative tunnusteeseen tunnusteisiin
tunnusteihin
singular plural
nominative tunnuste tunnusteet
accusative nom. tunnuste tunnusteet
gen. tunnusteen
genitive tunnusteen tunnusteiden
tunnusteitten
partitive tunnustetta tunnusteita
inessive tunnusteessa tunnusteissa
elative tunnusteesta tunnusteista
illative tunnusteeseen tunnusteisiin
tunnusteihin
adessive tunnusteella tunnusteilla
ablative tunnusteelta tunnusteilta
allative tunnusteelle tunnusteille
essive tunnusteena tunnusteina
translative tunnusteeksi tunnusteiksi
instructive — tunnustein
abessive tunnusteetta tunnusteitta
comitative — tunnusteineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.