toinen

Finnish

(index to)

ordinal number
2. Previous: ensimmäinen
Next: kolmas

Etymology

From Proto-Finnic *toinen. Equivalent to tuo (“that”) +‎ -inen.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈtoi̯nen/, [ˈt̪o̞i̯ne̞n]
  • Hyphenation: toi‧nen
  • Rhymes: -oinen

Adjective

toinen

  1. (ordinal) the second, abbreviation 2., in the names of monarchs and popes II .

Synonyms

Derived terms

Compounds

Pronoun

toinen

  1. (indefinite) other, another
  2. (in the plural) the others, other ones

Determiner

toinen

  1. other, another

Declension
Inflection of toinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative toinen toiset
genitive toisen toisten
toisien
partitive toista toisia
illative toiseen toisiin
singular plural
nominative toinen toiset
accusative nom. toinen toiset
gen. toisen
genitive toisen toisten
toisien
partitive toista toisia
inessive toisessa toisissa
elative toisesta toisista
illative toiseen toisiin
adessive toisella toisilla
ablative toiselta toisilta
allative toiselle toisille
essive toisena toisina
translative toiseksi toisiksi
instructive — toisin
abessive toisetta toisitta
comitative — toisine
adverbial
form		 singular plural
superessive toisaalla
delative toisaalta
sublative toisaalle
lative
temporal
causative
multiplicative
distributive
temporal
distributive
prolative
situative
oppositive

Derived terms

Compounds
compounds
  • toisinpäin
  • toiskertainen
  • toiskätinen
  • toispaikkainen
  • toispaikkakuntalainen
  • toissijainen
  • toissilmäinen
  • toistaitoinen
  • toisuskoinen

References
  • Häkkinen, Kaisa (2004-2005). Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY. →ISBN.
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.