ensimmäinen

Finnish
ordinal number
1. Previous: nollas
Next: toinen

Etymology

From ensi +‎ -mäinen, where the gemination mm is due to analogy with comparative forms. Compare Estonian esimene.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈensimːæi̯nen/, [ˈe̞ns̠imːæi̯ne̞n]
  • Hyphenation: en‧sim‧mäi‧nen

Adjective

ensimmäinen

  1. the first, abbreviation 1., in the names of Monarchs and Popes I
  2. former (as opposed to latter)

Declension
Inflection of ensimmäinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative ensimmäinen ensimmäiset
genitive ensimmäisen ensimmäisten
ensimmäisien
partitive ensimmäistä ensimmäisiä
illative ensimmäiseen ensimmäisiin
singular plural
nominative ensimmäinen ensimmäiset
accusative nom. ensimmäinen ensimmäiset
gen. ensimmäisen
genitive ensimmäisen ensimmäisten
ensimmäisien
partitive ensimmäistä ensimmäisiä
inessive ensimmäisessä ensimmäisissä
elative ensimmäisestä ensimmäisistä
illative ensimmäiseen ensimmäisiin
adessive ensimmäisellä ensimmäisillä
ablative ensimmäiseltä ensimmäisiltä
allative ensimmäiselle ensimmäisille
essive ensimmäisenä ensimmäisinä
translative ensimmäiseksi ensimmäisiksi
instructive — ensimmäisin
abessive ensimmäisettä ensimmäisittä
comitative — ensimmäisine

Synonyms
  • eka (colloquial)

Antonyms

See also

References
  • Häkkinen, Kaisa (2004-2005). Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY. →ISBN.
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.