tiilenpää

Finnish

Etymology

tiilen + pää

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈtiːlenˌpæː/, [ˈt̪iːle̞nˌpæː]
  • Hyphenation: tii‧len‧pää

Noun

tiilenpää

  1. end of a brick

Declension

Inflection of tiilenpää (Kotus type 18/maa, no gradation)
nominative tiilenpää tiilenpäät
genitive tiilenpään tiilenpäiden
tiilenpäitten
partitive tiilenpäätä tiilenpäitä
illative tiilenpäähän tiilenpäihin
singular plural
nominative tiilenpää tiilenpäät
accusative nom. tiilenpää tiilenpäät
gen. tiilenpään
genitive tiilenpään tiilenpäiden
tiilenpäitten
partitive tiilenpäätä tiilenpäitä
inessive tiilenpäässä tiilenpäissä
elative tiilenpäästä tiilenpäistä
illative tiilenpäähän tiilenpäihin
adessive tiilenpäällä tiilenpäillä
ablative tiilenpäältä tiilenpäiltä
allative tiilenpäälle tiilenpäille
essive tiilenpäänä tiilenpäinä
translative tiilenpääksi tiilenpäiksi
instructive tiilenpäin
abessive tiilenpäättä tiilenpäittä
comitative tiilenpäineen

Derived terms

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.