taikina

Finnish

(index ta)

Etymology

From Proto-Germanic *daigaz (dough).

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈtɑikinɑ/
  • Hyphenation: tai‧ki‧na

Noun

taikina

  1. dough, paste
  2. batter

Declension

Inflection of taikina (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative taikina taikinat
genitive taikinan taikinoiden
taikinoitten
partitive taikinaa taikinoita
illative taikinaan taikinoihin
singular plural
nominative taikina taikinat
accusative nom. taikina taikinat
gen. taikinan
genitive taikinan taikinoiden
taikinoitten
taikinainrare
partitive taikinaa taikinoita
inessive taikinassa taikinoissa
elative taikinasta taikinoista
illative taikinaan taikinoihin
adessive taikinalla taikinoilla
ablative taikinalta taikinoilta
allative taikinalle taikinoille
essive taikinana taikinoina
translative taikinaksi taikinoiksi
instructive taikinoin
abessive taikinatta taikinoitta
comitative taikinoineen

Anagrams


Ingrian

Noun

taikina

  1. dough
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.