paniikki

Finnish

(index pa)

Etymology

From Swedish panik, from French panique, from Ancient Greek πανικός (panikós, pertaining to Pan).

Pronunciation

  • Hyphenation: pa‧niik‧ki

Noun

paniikki

  1. panic

Declension

Inflection of paniikki (Kotus type 5/risti, kk-k gradation)
nominative paniikki paniikit
genitive paniikin paniikkien
partitive paniikkia paniikkeja
illative paniikkiin paniikkeihin
singular plural
nominative paniikki paniikit
accusative nom. paniikki paniikit
gen. paniikin
genitive paniikin paniikkien
partitive paniikkia paniikkeja
inessive paniikissa paniikeissa
elative paniikista paniikeista
illative paniikkiin paniikkeihin
adessive paniikilla paniikeilla
ablative paniikilta paniikeilta
allative paniikille paniikeille
essive paniikkina paniikkeina
translative paniikiksi paniikeiksi
instructive paniikein
abessive paniikitta paniikeitta
comitative paniikkeineen

Synonyms

Derived terms

References

  • Häkkinen, Kaisa (2004-2005). Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY. →ISBN.
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.