omavaltainen

Finnish

Etymology

oma + valta + -inen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈomɑˌʋɑltɑi̯nen/, [ˈo̞mɑˌʋɑlt̪ɑi̯ne̞n]
  • Hyphenation: o‧ma‧val‧tai‧nen

Adjective

omavaltainen (comparative omavaltaisempi, superlative omavaltaisin)

  1. arbitrary, independent, headstrong, high-handed

Declension

Inflection of omavaltainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative omavaltainen omavaltaiset
genitive omavaltaisen omavaltaisten
omavaltaisien
partitive omavaltaista omavaltaisia
illative omavaltaiseen omavaltaisiin
singular plural
nominative omavaltainen omavaltaiset
accusative nom. omavaltainen omavaltaiset
gen. omavaltaisen
genitive omavaltaisen omavaltaisten
omavaltaisien
partitive omavaltaista omavaltaisia
inessive omavaltaisessa omavaltaisissa
elative omavaltaisesta omavaltaisista
illative omavaltaiseen omavaltaisiin
adessive omavaltaisella omavaltaisilla
ablative omavaltaiselta omavaltaisilta
allative omavaltaiselle omavaltaisille
essive omavaltaisena omavaltaisina
translative omavaltaiseksi omavaltaisiksi
instructive omavaltaisin
abessive omavaltaisetta omavaltaisitta
comitative omavaltaisine
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.