käänne

Finnish

Etymology

kääntää +‎ -e

Noun

käänne

  1. A turn or twist, especially figuratively.
    Asiat saivat mielenkiintoisen käänteen.
    The things took an interesting turn.
  2. A revers.
  3. A lapel.

Declension
Inflection of käänne (Kotus type 48/hame, nt-nn gradation)
nominative käänne käänteet
genitive käänteen käänteiden
käänteitten
partitive käännettä käänteitä
illative käänteeseen käänteisiin
käänteihin
singular plural
nominative käänne käänteet
accusative nom. käänne käänteet
gen. käänteen
genitive käänteen käänteiden
käänteitten
partitive käännettä käänteitä
inessive käänteessä käänteissä
elative käänteestä käänteistä
illative käänteeseen käänteisiin
käänteihin
adessive käänteellä käänteillä
ablative käänteeltä käänteiltä
allative käänteelle käänteille
essive käänteenä käänteinä
translative käänteeksi käänteiksi
instructive — kääntein
abessive käänteettä käänteittä
comitative — käänteineen

Derived terms

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.