kielitaidoton

Finnish

Etymology

kielitaito + -ton

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkie̯liˌtɑi̯doton/, [ˈkie̞̯liˌt̪ɑi̯do̞t̪o̞n]
  • Hyphenation: kie‧li‧tai‧do‧ton

Adjective

kielitaidoton (comparative kielitaidottomampi, superlative kielitaidottomin)

  1. having no language skills, not knowing a language (usually a specific language)

Declension

Inflection of kielitaidoton (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative kielitaidoton kielitaidottomat
genitive kielitaidottoman kielitaidottomien
partitive kielitaidotonta kielitaidottomia
illative kielitaidottomaan kielitaidottomiin
singular plural
nominative kielitaidoton kielitaidottomat
accusative nom. kielitaidoton kielitaidottomat
gen. kielitaidottoman
genitive kielitaidottoman kielitaidottomien
kielitaidotontenrare
partitive kielitaidotonta kielitaidottomia
inessive kielitaidottomassa kielitaidottomissa
elative kielitaidottomasta kielitaidottomista
illative kielitaidottomaan kielitaidottomiin
adessive kielitaidottomalla kielitaidottomilla
ablative kielitaidottomalta kielitaidottomilta
allative kielitaidottomalle kielitaidottomille
essive kielitaidottomana kielitaidottomina
translative kielitaidottomaksi kielitaidottomiksi
instructive kielitaidottomin
abessive kielitaidottomatta kielitaidottomitta
comitative kielitaidottomine

Antonyms

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.