kielitaito

Finnish

Etymology

Compound of kieli (language) + taito (skill).

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkieliˌtɑito/
  • Hyphenation: kie‧li‧tai‧to

Noun

kielitaito

  1. language skills
  2. language proficiency

Declension

Inflection of kielitaito (Kotus type 1/valo, t-d gradation)
nominative kielitaito kielitaidot
genitive kielitaidon kielitaitojen
partitive kielitaitoa kielitaitoja
illative kielitaitoon kielitaitoihin
singular plural
nominative kielitaito kielitaidot
accusative nom. kielitaito kielitaidot
gen. kielitaidon
genitive kielitaidon kielitaitojen
partitive kielitaitoa kielitaitoja
inessive kielitaidossa kielitaidoissa
elative kielitaidosta kielitaidoista
illative kielitaitoon kielitaitoihin
adessive kielitaidolla kielitaidoilla
ablative kielitaidolta kielitaidoilta
allative kielitaidolle kielitaidoille
essive kielitaitona kielitaitoina
translative kielitaidoksi kielitaidoiksi
instructive kielitaidoin
abessive kielitaidotta kielitaidoitta
comitative kielitaitoineen

Derived terms

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.