kaukalo

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic [Term?]. Related to Livonian kougõl and Votic kaukalo, kaukolo. Ultimately possibly from kauko-.

Pronunciation

  • Hyphenation: kau‧ka‧lo
  • IPA(key): [ˈkɑukɑlo]

Noun

kaukalo

  1. trough, manger (long, narrow container, open on top, for feeding or watering animals)
  2. trough (any similarly shaped container)
  3. trough (short, narrow canal designed to hold water until it drains or evaporates)
  4. (ice hockey) rink

Declension

Inflection of kaukalo (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative kaukalo kaukalot
genitive kaukalon kaukalojen
kaukaloiden
kaukaloitten
partitive kaukaloa kaukaloja
kaukaloita
illative kaukaloon kaukaloihin
singular plural
nominative kaukalo kaukalot
accusative nom. kaukalo kaukalot
gen. kaukalon
genitive kaukalon kaukalojen
kaukaloiden
kaukaloitten
partitive kaukaloa kaukaloja
kaukaloita
inessive kaukalossa kaukaloissa
elative kaukalosta kaukaloista
illative kaukaloon kaukaloihin
adessive kaukalolla kaukaloilla
ablative kaukalolta kaukaloilta
allative kaukalolle kaukaloille
essive kaukalona kaukaloina
translative kaukaloksi kaukaloiksi
instructive kaukaloin
abessive kaukalotta kaukaloitta
comitative kaukaloineen

Compounds

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.