kaivu

Finnish

Etymology

kaivaa (“to dig”) >

Noun

kaivu

  1. excavation

Declension
Inflection of kaivu (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative kaivu kaivut
genitive kaivun kaivujen
partitive kaivua kaivuja
illative kaivuun kaivuihin
singular plural
nominative kaivu kaivut
accusative nom. kaivu kaivut
gen. kaivun
genitive kaivun kaivujen
partitive kaivua kaivuja
inessive kaivussa kaivuissa
elative kaivusta kaivuista
illative kaivuun kaivuihin
adessive kaivulla kaivuilla
ablative kaivulta kaivuilta
allative kaivulle kaivuille
essive kaivuna kaivuina
translative kaivuksi kaivuiksi
instructive — kaivuin
abessive kaivutta kaivuitta
comitative — kaivuineen

Synonyms

Compounds

Anagrams

Latvian

Noun

kaivu f

  1. accusative singular form of kaiva
  2. instrumental singular form of kaiva
  3. genitive plural form of kaiva
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.