kaivuu

Finnish

Etymology

< kaivaa (“to dig, excavate”)

Noun

kaivuu

  1. excavation, digging (act)

Declension
Inflection of kaivuu (Kotus type 17/vapaa, no gradation)
nominative kaivuu kaivuut
genitive kaivuun kaivuiden
kaivuitten
partitive kaivuuta kaivuita
illative kaivuuseen kaivuisiin
singular plural
nominative kaivuu kaivuut
accusative nom. kaivuu kaivuut
gen. kaivuun
genitive kaivuun kaivuiden
kaivuitten
partitive kaivuuta kaivuita
inessive kaivuussa kaivuissa
elative kaivuusta kaivuista
illative kaivuuseen kaivuisiin
kaivuihinrare
adessive kaivuulla kaivuilla
ablative kaivuulta kaivuilta
allative kaivuulle kaivuille
essive kaivuuna kaivuina
translative kaivuuksi kaivuiksi
instructive — kaivuin
abessive kaivuutta kaivuitta
comitative — kaivuineen

Synonyms

Derived terms

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.