huonokuntoinen

Finnish

Etymology

huono (“bad”) +‎ kunto (“state, condition”) +‎ -inen

Pronunciation
  • Hyphenation: huo‧no‧kun‧toi‧nen

Adjective

huonokuntoinen (comparative huonokuntoisempi, superlative huonokuntoisin)

  1. seedy, rundown, unsound, deteriorated (in bad repair)
  2. seedy, infirm (not feeling well)
    Hän tunsi itsensä tänään erityisen huonokuntoiseksi.
    With her aching back she was feeling particularly seedy today.
  3. unfit (not fit, not having a good physical demeanor)
    Olen mennyt huonokuntoiseksi sen jälkeen, kun lakkasin pyöräilemästä kaupunkiin.
    I've become so unfit after stopping cycling to town.

Declension
Inflection of huonokuntoinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative huonokuntoinen huonokuntoiset
genitive huonokuntoisen huonokuntoisten
huonokuntoisien
partitive huonokuntoista huonokuntoisia
illative huonokuntoiseen huonokuntoisiin
singular plural
nominative huonokuntoinen huonokuntoiset
accusative nom. huonokuntoinen huonokuntoiset
gen. huonokuntoisen
genitive huonokuntoisen huonokuntoisten
huonokuntoisien
partitive huonokuntoista huonokuntoisia
inessive huonokuntoisessa huonokuntoisissa
elative huonokuntoisesta huonokuntoisista
illative huonokuntoiseen huonokuntoisiin
adessive huonokuntoisella huonokuntoisilla
ablative huonokuntoiselta huonokuntoisilta
allative huonokuntoiselle huonokuntoisille
essive huonokuntoisena huonokuntoisina
translative huonokuntoiseksi huonokuntoisiksi
instructive — huonokuntoisin
abessive huonokuntoisetta huonokuntoisitta
comitative — huonokuntoisine
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.