anomus

Finnish

Etymology

anoa +‎ -mus

Noun

anomus

  1. an application, a plea, a requisition

Declension
Inflection of anomus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative anomus anomukset
genitive anomuksen anomusten
anomuksien
partitive anomusta anomuksia
illative anomukseen anomuksiin
singular plural
nominative anomus anomukset
accusative nom. anomus anomukset
gen. anomuksen
genitive anomuksen anomusten
anomuksien
partitive anomusta anomuksia
inessive anomuksessa anomuksissa
elative anomuksesta anomuksista
illative anomukseen anomuksiin
adessive anomuksella anomuksilla
ablative anomukselta anomuksilta
allative anomukselle anomuksille
essive anomuksena anomuksina
translative anomukseksi anomuksiksi
instructive — anomuksin
abessive anomuksetta anomuksitta
comitative — anomuksineen

Synonyms

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.