ajokunto

Finnish

Etymology

ajo + kunto

Noun

ajokunto

  1. ability to drive
  2. drivability (condition of being drivable)

Declension

Inflection of ajokunto (Kotus type 1/valo, nt-nn gradation)
nominative ajokunto ajokunnot
genitive ajokunnon ajokuntojen
partitive ajokuntoa ajokuntoja
illative ajokuntoon ajokuntoihin
singular plural
nominative ajokunto ajokunnot
accusative nom. ajokunto ajokunnot
gen. ajokunnon
genitive ajokunnon ajokuntojen
partitive ajokuntoa ajokuntoja
inessive ajokunnossa ajokunnoissa
elative ajokunnosta ajokunnoista
illative ajokuntoon ajokuntoihin
adessive ajokunnolla ajokunnoilla
ablative ajokunnolta ajokunnoilta
allative ajokunnolle ajokunnoille
essive ajokuntona ajokuntoina
translative ajokunnoksi ajokunnoiksi
instructive ajokunnoin
abessive ajokunnotta ajokunnoitta
comitative ajokuntoineen

Derived terms

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.