Viljo

Estonian

Proper noun

Viljo

  1. A male given name, cognate to Finnish Viljo.

Finnish

Etymology

Invented in the latter half of the nineteenth century, from poetic Finnish viljo (“excellent”). Also connected with vilja (“grain”) and viljava (“fruitful”), which occur as elements in ancient Finnish names. By folk etymology associated with Viljami and other cognates of the English William.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈviljo/
  • Hyphenation: Vil‧jo

Proper noun

Viljo

  1. A male given name.
    • 1985 Heikki Turunen, Mustarinnan lapset, WSOY, →ISBN, pages 377-378:
      Tässäkkii Joensuun markkinoilla makkarakopin luona tuli pari niitä lättähattuja humalassa jotta elähän Viljo ettuile. Minä arvelin jotta helevetistäkö ne minun nimen tietää, yksi tuttava supetteli jotta elä oo kuulevinaskaa, eläkä missää nimessä ruppee suutasi niille soittammaan, tahi voivat turpaan kojjauttoo, muka se on vain niillä semmonen joku sanonta, kaikki meikäläiset viljoja ja tahvoja ja toukohousuja.

Declension
Inflection of Viljo (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative Viljo Viljot
genitive Viljon Viljojen
partitive Viljoa Viljoja
illative Viljoon Viljoihin
singular plural
nominative Viljo Viljot
accusative nom. Viljo Viljot
gen. Viljon
genitive Viljon Viljojen
partitive Viljoa Viljoja
inessive Viljossa Viljoissa
elative Viljosta Viljoista
illative Viljoon Viljoihin
adessive Viljolla Viljoilla
ablative Viljolta Viljoilta
allative Viljolle Viljoille
essive Viljona Viljoina
translative Viljoksi Viljoiksi
instructive — Viljoin
abessive Viljotta Viljoitta
comitative — Viljoineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.