Vili

See also: vili, Víli, vīli, and vílí

Finnish

Etymology

Originally a pet form of Vilho, Viljami and of other equivalents of English William. In regular use as a formal given name since the end of the 20th century.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈvili/
  • Hyphenation: Vi‧li

Proper noun

Vili

  1. A male given name.
    • 2010 Ritva Kokkola, Palasin kynnykseltä. Novelleja, Myllylahti Oy, ISBN 978-952-202-203-5, pages 82-83:
      Ruskeasta koirasta tuli Vili. Silloin me lapset oltiin jo niin isoja, että sanottiin sitä Vilhoksi ja joskus enoksi. Vilho-eno ei siitä oikein tykännyt.
    • 2018 Pirjo Hassinen, Parit, Otava, ISBN 978-951-1-32086-9, page 199:
      Ilo uudesta poikavauvasta ja koko elämästä kilkutteli kellojaan kestehetkellä, kun kastava pappi lausui Vilin nimen. Kirkossa saattoi kuulla Leenan vetävän henkeään. Mutta ei ihastuksesta.
      Vili Grahn. Mitä te oikein ajattelitte? Miten niin, vauva on ihan Vilin näköinen...Vili Grahn, filigraanilasi. Mikä? Filigraanilasi, hyvä ihme!

Declension
Inflection of Vili (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative Vili Vilit
genitive Vilin Vilien
partitive Viliä Vilejä
illative Viliin Vileihin
singular plural
nominative Vili Vilit
accusative nom. Vili Vilit
gen. Vilin
genitive Vilin Vilien
partitive Viliä Vilejä
inessive Vilissä Vileissä
elative Vilistä Vileistä
illative Viliin Vileihin
adessive Vilillä Vileillä
ablative Vililtä Vileiltä
allative Vilille Vileille
essive Vilinä Vileinä
translative Viliksi Vileiksi
instructive — Vilein
abessive Vilittä Vileittä
comitative — Vileineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.