Vilho

Finnish

Etymology

Traditional short form of Vilhelm and Vilhelmi (William).

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈvilho/
  • Hyphenation: Vil‧ho

Proper noun

Vilho

  1. A male given name.
    • 1960 Väinö Linna, Täällä Pohjantähden alla 2, (WSOY 1980) →ISBN, page 14:
      Johannes Vilhelmin pojanpojasta oli tehty Vilho Johannes, ja pienokainen nukkui rauhallisena puheensorinan ja tupakansavun täyttämän tuvan nurkassa olevassa kehdossaan.

Declension

Inflection of Vilho (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative Vilho Vilhot
genitive Vilhon Vilhojen
partitive Vilhoa Vilhoja
illative Vilhoon Vilhoihin
singular plural
nominative Vilho Vilhot
accusative nom. Vilho Vilhot
gen. Vilhon
genitive Vilhon Vilhojen
partitive Vilhoa Vilhoja
inessive Vilhossa Vilhoissa
elative Vilhosta Vilhoista
illative Vilhoon Vilhoihin
adessive Vilholla Vilhoilla
ablative Vilholta Vilhoilta
allative Vilholle Vilhoille
essive Vilhona Vilhoina
translative Vilhoksi Vilhoiksi
instructive Vilhoin
abessive Vilhotta Vilhoitta
comitative Vilhoineen

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.