Martti

Finnish

Etymology

Medieval vernacular form of the Latin saint's name Martinus. Cognate with English Martin.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈmɑrtːi/
  • Hyphenation: Mart‧ti

Proper noun

Martti

  1. A male given name.
    Martti Luther ― Martin Luther
    • 1985, Matti Kuusi, Ohituksia, Otava, →ISBN
      Kiistaa ei tullut. Ylimmäisenä jakomestarina oli Martti -eno, kalamiesten johtaja, mummuni nuorin veli. — Miksi Martikkalan nimi on Martikkala? kysyi Reino-serkku meiltä nuoremmilta ja vastasi itse: siksi että siellä kaikki miehet ovat Martteja, siksi että tikka hakkasi sen ullakon rei'ille, ja siksi että Martti-eno on aina kalassa.

Declension

Inflection of Martti (Kotus type 5/risti, tt-t gradation)
nominative Martti Martit
genitive Martin Marttien
partitive Marttia Martteja
illative Marttiin Martteihin
singular plural
nominative Martti Martit
accusative nom. Martti Martit
gen. Martin
genitive Martin Marttien
partitive Marttia Martteja
inessive Martissa Marteissa
elative Martista Marteista
illative Marttiin Martteihin
adessive Martilla Marteilla
ablative Martilta Marteilta
allative Martille Marteille
essive Marttina Martteina
translative Martiksi Marteiksi
instructive Martein
abessive Martitta Marteitta
comitative Martteineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.