Kaisla

See also: kaisla

Finnish

Etymology

From kaisla (“bulrush”) in early 20th century.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈkɑislɑ/
  • Hyphenation: Kais‧la

Proper noun

Kaisla

  1. A female given name.
    • 2008 Eppu Nuotio, Maksu, Otava, →ISBN, page 158:
      Kaisla tuli jossain vaiheessa, oli paremman näköinen kuin Joel muisti. Hirveän laiha. Silmät suuremmat kuin ennen tai kasvot pienemmät. Ylioppilaskuvan elovenatyttö oli kadonnut. Kaisla näytti nimeltään, hennolta ja huojuvalta.

Declension
Inflection of Kaisla (Kotus type 9/kala, no gradation)
nominative Kaisla Kaislat
genitive Kaislan Kaislojen
partitive Kaislaa Kaisloja
illative Kaislaan Kaisloihin
singular plural
nominative Kaisla Kaislat
accusative nom. Kaisla Kaislat
gen. Kaislan
genitive Kaislan Kaislojen
Kaislainrare
partitive Kaislaa Kaisloja
inessive Kaislassa Kaisloissa
elative Kaislasta Kaisloista
illative Kaislaan Kaisloihin
adessive Kaislalla Kaisloilla
ablative Kaislalta Kaisloilta
allative Kaislalle Kaisloille
essive Kaislana Kaisloina
translative Kaislaksi Kaisloiksi
instructive — Kaisloin
abessive Kaislatta Kaisloitta
comitative — Kaisloineen

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.