soitin
soitin (Finnisch)
Substantiv
| Singular | Plural
| |
|---|---|---|
| Nominativ | soitin | soittimet
|
| Genitiv | soittimen | soitinten, soittimien
|
| Partitiv | soitinta | soittimia
|
| Akkusativ | soittimen | soittimet
|
| Inessiv | soittimessa | soittimissa
|
| Elativ | soittimesta | soittimista
|
| Illativ | soittimeen | soittimiin
|
| Adessiv | soittimella | soittimilla
|
| Ablativ | soittimelta | soittimilta
|
| Allativ | soittimelle | soittimille
|
| Essiv | soittimena | soittimina
|
| Translativ | soittimeksi | soittimiksi
|
| Abessiv | soittimetta | soittimitta
|
| Instruktiv | — | soittimin
|
| Komitativ | — | soittimineen- + Possessivsuffix
|
Aussprache:
- IPA: [ˈsojtin]
- Hörbeispiele: —
Bedeutungen:
Wortbildungen:
- soittaa, puhallinsoitin, kielisoitin, jousisoitin, kosketinsoitin
This article is issued from
Wiktionary.
The text is licensed under Creative
Commons - Attribution - Sharealike.
Additional terms may apply for the media files.