rumpu
rumpu (Finnisch)
Substantiv
| Singular | Plural
| |
|---|---|---|
| Nominativ | rumpu | rummut
|
| Genitiv | rummun | rumpujen
|
| Partitiv | rumpua | rumpuja
|
| Akkusativ | rummun | rummut
|
| Inessiv | rummussa | rummuissa
|
| Elativ | rummusta | rummuista
|
| Illativ | rumpuun | rumpuihin
|
| Adessiv | rummulla | rummuilla
|
| Ablativ | rummulta | rummuilta
|
| Allativ | rummulle | rummuille
|
| Essiv | rumpuna | rumpuina
|
| Translativ | rummuksi | rummuiksi
|
| Abessiv | rummutta | rummuitta
|
| Instruktiv | — | rummuin
|
| Komitativ | — | rumpuineen- + Possessivsuffix
|
Aussprache:
- IPA: [ˈrumpu]
- Hörbeispiele: —
Bedeutungen:
- [1] Trommel
Oberbegriffe:
Beispiele:
- Veikko soittaa bändissämme rumpuja. - Veikko spielt in unserer Band die Trommeln.
Wortbildungen:
- rummuttaa, rumpali
This article is issued from
Wiktionary.
The text is licensed under Creative
Commons - Attribution - Sharealike.
Additional terms may apply for the media files.