kuolla
kuolla (Finnisch)
Verb
| Zeitform | Person | Wortformen |
|---|---|---|
| Präsens | (minä) | kuolen |
| (sinä) | kuolet | |
| hän | kuolee | |
| me | kuolemme | |
| te | kuolette | |
| he | kuolevat | |
| Passiv | kuollaan | |
| Imperfekt | (minä) | kuolin |
| Passiv | kuoltiin | |
| Potential | (minä) | kuollen |
| Passiv | kuoltaneen | |
| Konditional | (minä) | kuolisin |
| Passiv | kuoltaisiin | |
| Imperativ Sg. | (sinä) | kuole! |
| Imperativ Pl. | (te) | ! |
| Passiv | kuoltakoon! | |
| Partizip II | kuollut | |
| Alle weiteren Formen: [[]] | ||
Worttrennung:
- ku·ol·la
Aussprache:
- IPA: […]
- Hörbeispiele: —
Bedeutungen:
- [1] sterben (an etwas = Illativ)
Gegenwörter:
- [1] syntyä
Beispiele:
- [1] (Minun) isoäitini kuoli syöpään. = Meine Oma starb am Krebs.
Redewendungen:
- [1] kuolla nauruun = sich (halb)tot lachen, sich krank lachen
- [2] olla kuolemaisillaan (der fünfte Infinitiv und Possessivsuffix nach Person) = im Sterben liegen
Wortbildungen:
- Adjektive: kuolematon, kuolevainen
- Substantive: kuolema
- Verben: kuolettaa
This article is issued from
Wiktionary.
The text is licensed under Creative
Commons - Attribution - Sharealike.
Additional terms may apply for the media files.