eläin
eläin (Finnisch)
Substantiv
| Singular | Plural
| |
|---|---|---|
| Nominativ | eläin | eläimet
|
| Genitiv | eläimen | eläinten, eläimien
|
| Partitiv | eläintä | eläimiä
|
| Akkusativ | eläimen | eläimet
|
| Inessiv | eläimessä | eläimissä
|
| Elativ | eläimestä | eläimistä
|
| Illativ | eläimeen | eläimiin
|
| Adessiv | eläimellä | eläimillä
|
| Ablativ | eläimeltä | eläimiltä
|
| Allativ | eläimelle | eläimille
|
| Essiv | eläimenä | eläiminä
|
| Translativ | eläimeksi | eläimiksi
|
| Abessiv | eläimettä | eläimittä
|
| Instruktiv | — | eläimin
|
| Komitativ | — | eläimineen- + Possessivsuffix
|
Worttrennung:
- , Plural:
Aussprache:
- IPA: [ˈelæjn]
- Hörbeispiele:
eläin (Info)
Bedeutungen:
- [1] Tier
Beispiele:
- [1]
Wortbildungen:
- eläintarha - Tiergarten, Zoo
- pehmoeläin - Stofftier
This article is issued from
Wiktionary.
The text is licensed under Creative
Commons - Attribution - Sharealike.
Additional terms may apply for the media files.