öisin

See also: oisín, Oisín, and óisín

Finnish

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈøi̯sin/, [ˈø̞i̯s̠in]

Adverb

öisin

  1. in the night, at night

Adjective

öisin

  1. superlative degree of öinen

Declension
Inflection of öisin (Kotus type 36/sisin, mp-mm gradation)
nominative öisin öisimmät
genitive öisimmän öisimpien
öisinten
partitive öisintä öisimpiä
illative öisimpään öisimpiin
singular plural
nominative öisin öisimmät
accusative nom. öisin öisimmät
gen. öisimmän
genitive öisimmän öisimpien
öisinten
öisimpäinrare
partitive öisintä öisimpiä
inessive öisimmässä öisimmissä
elative öisimmästä öisimmistä
illative öisimpään öisimpiin
adessive öisimmällä öisimmillä
ablative öisimmältä öisimmiltä
allative öisimmälle öisimmille
essive öisimpänä öisimpinä
translative öisimmäksi öisimmiksi
instructive — öisimmin
abessive öisimmättä öisimmittä
comitative — öisimpine

Adjective

öisin

  1. Instructive plural form of öinen.
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.