ääntöpaikka

Finnish

Etymology

ääntö + paikka

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈæːntøˌpɑi̯kːɑ/, [ˈæːnt̪ø̞ˌpɑi̯kːɑ]
  • Hyphenation: ään‧tö‧paik‧ka

Noun

ääntöpaikka

  1. (phonetics) place of articulation

Declension

Inflection of ääntöpaikka (Kotus type 9/kala, kk-k gradation)
nominative ääntöpaikka ääntöpaikat
genitive ääntöpaikan ääntöpaikkojen
partitive ääntöpaikkaa ääntöpaikkoja
illative ääntöpaikkaan ääntöpaikkoihin
singular plural
nominative ääntöpaikka ääntöpaikat
accusative nom. ääntöpaikka ääntöpaikat
gen. ääntöpaikan
genitive ääntöpaikan ääntöpaikkojen
ääntöpaikkainrare
partitive ääntöpaikkaa ääntöpaikkoja
inessive ääntöpaikassa ääntöpaikoissa
elative ääntöpaikasta ääntöpaikoista
illative ääntöpaikkaan ääntöpaikkoihin
adessive ääntöpaikalla ääntöpaikoilla
ablative ääntöpaikalta ääntöpaikoilta
allative ääntöpaikalle ääntöpaikoille
essive ääntöpaikkana ääntöpaikkoina
translative ääntöpaikaksi ääntöpaikoiksi
instructive ääntöpaikoin
abessive ääntöpaikatta ääntöpaikoitta
comitative ääntöpaikkoineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.